Siellä ne ovat jo tovin olleet rinnastusten tyttären huoneessa. Muotokuvamme siis. Aikani tyttäremme muotokuvaa korjailinkin. Nyt saa kelvata. Kuvissa olen pyrkinyt toteuttamaan ajatusta: valo on väriä ja varjo on väriä. Silloin valokohtien ei tarvitse olla valkoisia eikä varjojen likaisia/tummia. Värin valööri (eli tummuusaste) voi varjo- ja valokohdissa olla hyvinkin sama. Värin lämpötilalla on enemmänkin merkitystä. Meniköhän yli? :) Miehen ja minun kuvat olen maalannut ensimmäisen luokan luokkakuvasta jo muutamia vuosia sitten, tytär on ollut mallina nyt 5-vuotiaana. Minun ja tyttären työt maalasin öljyväreillä, miehen kuvan akryylilla. Lähemmässä tarkastelussa pinnan eron huomaa hitusen selvemmin. Hauska ja opettavainen, vaikkakin hikeä vaatinut projekti. Se, että jonkun asian saa valmiiksi, tuo mielihyvää. Ja yleensä, mitä kauemmin se on ottanut aikaa, sen paremmalta se tuntuu.