Hitaasti, mutta varmasti

Uusin isompi tauluni on saanut alkunsa aikalailla vuosi sitten ja yhä edelleen emmin taulun kanssa, onko se valmis. Tällaista on taiteilu taaperon kanssa. Vauhti on noin vuosi per taulu! Eihän siinä pitkään ehdi kerrallaan keskittymään tekemiseen. Pitkiä ja hitaita on prosessit tässä elämäntilanteessa. Mutta väliäkös tuolla. Varmasti tulee se aika, kun toivoisi, että joku tarraisi jalkaan ja pyytäisi syliin. Taulua en ole myöskään nimennyt vielä. Alkunsa se sai vauvan sairastelujen jälkeen. Synkät pilvet alkoivat väistyä ja elämä voittaa. Jospa saisin taulun viimeisteltyä pian valmiiksi. Valon lisääntyessä ja päivien pidetessä tekee mieli tarttua siveltimeen. Onneksi muutama kuvitustyö on keväälle edessä. Niissä on hyvä puoli se, että ne on tehtävä valmiiksi sovittuun päivämäärään mennessä. Tällaiset omat projektit saattavat jäädä epämääräisesti kesken pitkiksi ajoiksi.