Joulu on ihan pian. Nyt pitäisi tietoisesti hellittää tahtia töissä ja kotona. Kaikenlaista kiirettä olisi, mutta välillä pitää pötkötellä, karata ladulle ja maistella suklaata. Sen osaan, mutta viimetipan hätäilyssä on oppimista (tai tarkalleen sen poisoppimisessa). Pitää vaan yrittää tehdä rauhassa asia kerrallaan ja vähän ennakoida. Opettelen sitä kokoajan ja ainakin hitusen kuvittelen oppineeni. Joulumusiikista ja kynttilöistä on onneksi apua. Lahjoja on jo sentään kääritty ja kortteja kirjoiteltu, ja tietysti tilauksia laitettu tiuhaan eteenpäin. Kiitos teille ihanat tilaajat! Vielä yksissä myyjäisissä olen mukana täällä Rovaniemellä tulevana viikonloppuna (Pöykkölän joulumarkkinat) ja sitten lomailen tuollakin saralla. Kuvitusruuhka alkaa olla takana. Mielettömän kivaa se on taas ollut. Niitä mielellään tekisin enemmänkin ja tauluja, mutta aikaa vuorokaudessa on harmillisen vähän. Kuvisluokassa alamme myös kaartaa aameneen ja arviointiin, siivoamme ja ihailemme tämän lukukauden taiteiluja. Mulla on kyllä niin taitavia ja ihania nuoria ja aikuisia oppilaina, ettei voi kuin kehua.

Oli muuten viikonloppuna molempina iltoina näyttäviä revontulia. Niihin ei kyllästy koskaan. Kuvaajan taidot ja aivot ei vain riittäneet niiden ikuistamiseen. Ja vihdoin seuraavana iltana kun asetusten  ja jalustan kanssa olin valmiina, ei tulikettu heiluttanutkaan häntäänsä. No innostuivatpa kaverukset heiluttamaan otsalamppujaan metsässä. Sekös oli hauskaa. Lyhyt on päivä näillä leveyksillä, mutta lumi piristää senkin edestä.