Tupasvilla on yksi lempikukistani, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Touko-kesäkuussa niitä on viereisellä suolla niin paljon, että tohdin kerätä näitä pörröisiä pellavapäitä usein kotiinkin. Tänä vuonna ne meinasivat mennä jo vanhaksi, ennen kun niitä muistin käydä kuvaamassa. Sain kaverukset mukaani - ihania pellavapäitä hekin. Sade yllätti meidät ja palattuamme suolta olimme läpimärkiä. Sateessa juostessa kikatuksen ja kiljunnan määrä oli melkoinen eikä kerätyistä kukista jäänyt jäljelle ainuttakaan.