Ajatus karkailee lomalle päivittäin. Loman odottaminen on lopulta kaiketi sitä parasta aikaa, niin sanovat. Vaikka järkevää on tietysti hetkessä eläminen, on se odottaminen ja haaveilukin vaan mukavaa. Aikaa ja aikatauluttomuutta odotan lomalta eniten. Se tuntuu niin käsittämättömältä vastakohdalta tämän kevään ahdettuun kalenteriin verrattuna. Kaikkea kivaa on edessä ja riippukeinu odottaa syliinsä. Ihan kohta, ihan pian lasken kalenterin nättiin pinoon, suljen Wilman, taputan itseäni olalle ja jätän siivotun luokkatilan odottamaan ensi syksyn sotkuja. Huokailuttaa! :)