19.8.2013
Sienten maku jakaa varmasti mielipiteitä. Minä pidän niistä. Olen oppinut syömään erilaisia sieniä lapsuudessa. Voi se tuoksu, mikä syksyllä koulusta tullessa tulvahti ovelta vastaan. Tatteja ja haperoita palasina, voita, suolaa ja sipulia pannulla. Ihan sellasenaan, ei se kermaakaan kaipaa. Ei paljon parempaa makunautintoa ole. Tuon mielikuvan muistaessani lompsin innoissani metsään perheelle iltapalaa hakemaan. Tatteja ei vielä näkynyt, mutta haperoita sitäkin enemmän. Hämmästyksekseni sain syödä kaiken itse. Kenellekkään muulle se ei ollut sitä suurinta herkkua. Ehkä mies ei vielä luottanut aloittelevan sienestäjän taitoihin. Kyllä minusta vielä pätevä sienestäjä tulee ja herkkuni aikanaan joudun jakamaan. Sanokaa minun sanoneen!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Samaa mieltä! Elokuu on niin ihana kun saa käydä hakemassa lounaan jos toisenkin tuoreena suoraan metsästä tai pihalta. Täällä oli tattejakin, ai herkku! Meilläkään eivät lapset syö (minun vika kun en ole tarpeeksi tarjonnut) mutta mies on oppinut rakastamaan sieniä myös. Melkoinen voitto!
VastaaPoistaKauniita hyvännäköisiä haperoita olet löytänyt!
Ps. Sain ensimmäisen korttisikin keittiötäni koristamaan, kun veljesi vaimo kävi tuomassa lämpimäisiä vauvaperheelle. :-)
Ems
Kiitos Em kommentistasi. :) Kyllä tämä sienimaailmaa tästä pikkuhiljaa aukeaa. Tänään vierailimme koko perheellä oikein sieninäyttelyssä. Vaivihkaa muutkin innostutan. Tatit ja haperot tunnistan, seuraavaksi teen tuttavuutta rouskuihin.
PoistaKiva, että korttini löysi teille. Tuli taatusti hyvään kotiin. Mitä sitä muuta voi korteilleen toivoa, kun kauniita ja ihania koteja. :) Mukavaa alkusyksyä ja onnellista vauva-arkea!