Voi tätä suloista joulunaikaa. Monta päivää on jo nautittu ja tunnelmoitu joulua... Ja tämä jatkuu vielä pitkään. Tykkään rauhoittua kotiin, käpertyä takkatulen eteen, lukea, leipoa ja viettää aikaa perheen kanssa. Turha stressi, hössötys ja kiire pitää saada pois joulusta. Muistorikkaat jouluperinteet lapsuuden kodista seuraavat väkisinkin, mutta ei niitäkään tarvitse orjallisesti noudattaa. Eniten kaipaan lapsuuden jouluista savusaunaa. Ruoan osalta meidän joulu poikkeaa jonkin verran tänä vuonna totutusta. Pikkujoulujen jälkeinen vatsatauti nimittäin muutti menun. Mies vastaa ruokapuolesta enimmäkseen suolaisten osalta ja hän on suunnitellut laittavansa poron potkakiekkoja. Kaveriksi muutamia hyviä salatteja, sieniruukkua ja muita lisukkeita. Imellettyä perunalaatikkoa ja saaristolaisleipää pitää tietysti myös saada. Myyjäisistä ostin ruisjuuren leivottua ruisleipää ja se se on vasta hyvää. Minä vastaan enemmän herkuista ja kakuista. Uusimmasta Me- lehdestä napattu tryffeli-juustokakku vaikuttaa muuten todella lupaavalta. Itse tehty suklaa-/makeislautanen pitää tänäkin vuonna saada. Viime jouluna saimme ystäväperheeltä siihen täydennystä karpalojauheessa pyöritellyistä vaahtokarkeista ja fudgesta. Nam. Vaahtokarkkeja saatan kokeilla ensimmäistä kertaa itsekin. Tykkään, että jouluna niin moni näkee vaivaa ja aikaa viihtyisän kodin ja tarjoilujen eteen ja nauttii siitä. Ruokailu ei todellakaan ole silloin suoritus (toivottavasti ei muulloinkaan) ja koti on paikka, jossa viihdytään ja ympärillä oleviin asioihin ja tunnelmaan kiinnitetään huomiota. Enkä halua unohtaa joulun syvintä tarkoitusta. Ulkoiset puitteet jää onneksi kauas siitä.