Ensilumi satoi tänne pohjoiseen viime viikolla. Aina vain se on yhtä sykähdyttävän kaunista. Mieleen tulee näihin aikoihin vuosia sitten koettu ja nähty mieletön visuaalinen näkymä. Asuimme silloin kerrastalossa kolmannessa kerroksessa. Kun aamulla avasin verhot (kaikkien niiden syyssateiden jälkeen) koko maisema oli valkoinen ja koskematon. Tietä pitkin käveli romanirouva hitaasti mustassa leveässä mekossaan. Lumeen jäi askeleet ja helman tekemä kuvio. En kyennyt enkä raskinut hakea kameraa, näkymä on onneksi painunut mieleeni syvästi. Samaa voimakasta kontrastia ihailen aina ensilumen aikaan. Tummille oksille tipahdellut valkoinen lumi on katseen vangitseva.