Joka vuodenaika luonto on kaunis, mutta talvinen luonto on sitä erityisesti - niin rauhoittava ja hiljainen. Minulle on tärkeää, että metsään pääsee helposti. Loputtomat metsät ja suot alkavat heti takapihaltamme, mistä nautin suunnattomasti. Päivän pituus ei ole näillä korkeuksilla kovin pitkä, joten ulkoilut pitää ajoittaa valoisaan aikaan. Täysikuu on tosin ollut valaisemassa iltoja ja öitä. Omistaapa metsäsukset, niin pääsisi poikkeamaan hiihtoladuilta ja poluilta.  

 

 

 

JOULURAUHAA!

 

 

Viimeisiä luukkuja avataan. Takan reunalla roikkunut, Valkoisesta verannasta hankittu kalenteri on ollut meille sopiva. Sinne on ollut kiva sujauttaa jotain pientä yllätystä joka aamuksi. Luukut käy vähiin, mikä taitaa tytärtämme jo hiukan jännittää.    

 

Voi tätä suloista joulunaikaa. Monta päivää on jo nautittu ja tunnelmoitu joulua... Ja tämä jatkuu vielä pitkään. Tykkään rauhoittua kotiin, käpertyä takkatulen eteen, lukea, leipoa ja viettää aikaa perheen kanssa. Turha stressi, hössötys ja kiire pitää saada pois joulusta. Muistorikkaat jouluperinteet lapsuuden kodista seuraavat väkisinkin, mutta ei niitäkään tarvitse orjallisesti noudattaa. Eniten kaipaan lapsuuden jouluista savusaunaa. Ruoan osalta meidän joulu poikkeaa jonkin verran tänä vuonna totutusta. Pikkujoulujen jälkeinen vatsatauti nimittäin muutti menun. Mies vastaa ruokapuolesta enimmäkseen suolaisten osalta ja hän on suunnitellut laittavansa poron potkakiekkoja. Kaveriksi muutamia hyviä salatteja, sieniruukkua ja muita lisukkeita. Imellettyä perunalaatikkoa ja saaristolaisleipää pitää tietysti myös saada. Myyjäisistä ostin ruisjuuren leivottua ruisleipää ja se se on vasta hyvää. Minä vastaan enemmän herkuista ja kakuista. Uusimmasta Me- lehdestä napattu tryffeli-juustokakku vaikuttaa muuten todella lupaavalta. Itse tehty suklaa-/makeislautanen pitää tänäkin vuonna saada. Viime jouluna saimme ystäväperheeltä siihen täydennystä karpalojauheessa pyöritellyistä vaahtokarkeista ja fudgesta. Nam. Vaahtokarkkeja saatan kokeilla ensimmäistä kertaa itsekin. Tykkään, että jouluna niin moni näkee vaivaa ja aikaa viihtyisän kodin ja tarjoilujen eteen ja nauttii siitä. Ruokailu ei todellakaan ole silloin suoritus (toivottavasti ei muulloinkaan) ja koti on paikka, jossa viihdytään ja ympärillä oleviin asioihin ja tunnelmaan kiinnitetään huomiota. Enkä halua unohtaa joulun syvintä tarkoitusta. Ulkoiset puitteet jää onneksi kauas siitä.     

Edelliseen postaukseeni liittyen; unohdin mainita Santa Parkista, joka sijaitsee aivan Joulupukin Pajakylän vieressä. Myös se on käymisen arvoinen ja mieleenjäävä paikka. Joulupukin Pajakylä on ilmainen, mutta Santa Parkiin pitää hankkia lippu. Lippu on voimassa kaksi peräkkäistä päivää. Meidän tytön lemppari Santa Parkissa on neljä vuodenaikaa -satujuna. Siinä hän istuisi ja katselisi vuodenaikojen vaihtelua, rakennettujen eläinten, ihmisten ja tonttujen touhuja. Suosittelen paikkaa.

Joulupukin Pajakylä on parhaimmillaan talvella ja tietysti juuri ennen joulua. Pajakylässä joululaulut kaikuvat kyllä ympäri vuoden, mutta eivät ne kesällä kovin sykähdytä. Talvella tunnelma on aito. Haltioituneet turistit tuovat paikkaan ihan omanlaista tunnelmaa. Toppahaalareihin puetut turistit laskevat mäkeä suorastaan riemusta kiljuen, kamerat kuvaavat mitä tahansa ympärille osuvaa ja kaikki tuntuu olevan niin ihmeellistä. Aikuiset ihmiset jonottavat pitkään nähdäkseen joulupukin. Välillä vähän koomistakin tuo touhu.  Me vakiasiakkaat vierailemme Napapiirillä säännöllisesti. Yksi vetonauloista minulle on Marimekon ja Iittalan tehtaanmyymälät, joissa tykkään käydä vaikkapa vain ihastelemassa ja hypistelemässä. Vuosien varrella kyseisistä paikoista on tarttunut myös matkaan melkoisia löytöjä. Jos pohjoisessa vierailette, kannattaa tuolla ehdottomasti poiketa. Muutamia kuvia viime viikonlopun vierailusta. (Kuvien laatu ei ole kovin kummoinen blogissani. En omista kamerajalustaa enkä kovin hyvää kameraa, mutta näillä mennään...)

 

Anopilta tilattu mustavalkea koristetyyny ilahduttaa. Eikö vain ole soma? Olohuoneen nurkkaus näyttää vielä tämän illan tältä, mutta jo huomenna sitä koristaa joulukuusi -sen tuoksun haistan jo! Anopista vielä sen verran, että hyvin reippaaksi on poikansa kasvattanut. Anopin poika nimittäin teki tänä vuonna tuosta vain joulusiivouksen. Pääsin aika helpolla. Kyllä kai häntä julkisesti voi tämän verran kehua. Varsinkin näin joulun alla. Tiedä mitä paketteja viikon päästä odottaa.
Leipomusten täyteistä, tunnelmallista ja odottavaa viikkoa kaikille!  

Jo perinteeksi muodostunut suvun pikkujoulu on joka vuosi paljon odotettu tapahtuma. Tänä vuonna kokoonnuimme taas yhteen useaksi päiväksi. Juhlimme samalla itsenäistä Suomea. Kyllä kelpasi taas olla ja nauttia rakkaimpien seurasta, ihailla serkkulasten leikkejä ja ohjelmaa, nukkua ja syödä hyvin (syödä, kunnes mahatauti iski). Kyllä terveenä on muuten kivaa. Ammattimaisia kuvia samaisesta ympäristöstä näkee täältä.

 

Toivotan tonttuineni rauhallista ja arvokasta itsenäisyyspäivää joka kotiin! Olisipas kiva tietää, kenelle kaikille tämä toivotus menee ts. ketkä  vierailevat blogissani. Teitä on aika paljon ja olen siitä ilahtunut. Se kannustaa jatkamaan. Kiitän myös lukuisia korttien tilaajia. Pahoittelut heille, jotka joutuivat hetken lisäpainosta odottamaan. Jos mielii joulukortteja, niitä ehtii vieläkin tilata. Viikon päästä olen Pöykkölän joulumarkkinoilla, jonne paikalliset ja muutkin ovat tervetulleita. Siellä on ihastuttava tunnelma. Nautitaan joulukuusta, ei stressata turhia ja levätään.

Joululahjat ovat odottaneet jo päiviä lahjakääröissään ja kortit postissa. Kyllä viime tipan tyyppikin osaa yllättää joskus itsensä. Haluan huolettoman ja rentouttavan joulukuun. En tarkoita sitä, että stressaisin lahjapuuhista (tai kovin paljon mistään muustakaan). Lahjoja on kiva ostaa ja miettiä. Stressaavaa on vain se kiire, jos jätän kaiken sille viimeiselle illalle tai tunnille tai minuutille. Olen oppinut ostamaan lahjoja jo hyvissä ajoin. Pidän lahjakätköä yllättävien synttäreiden yms. varalta. Suosittelen!


 

Taidehuoneella ei ole viime viikolla maalattu taulua, vaan potkukelkkaa. Potkurivanhus sai uuden, iloisen värin pintaansa. Tänä talvena pääsee kauppaan ja kierrätyspisteeseen potkurilla, jes. Potkukelkka tuo mieleen mukavia lapsuusmuistoja erityisesti meren jäältä. Se vapauden tunne, kun toinen jalka viuhtoo menemään, vauhti on hurja, tukka hulmuaa takana, korviin tuulee ja poskia punottaa. Aivan samanlaista se ei tosin aina ole autoteillä, kivi töks, kraaps ja kriiks. Kiltit hiekoistus-sedät, jättäkää potkukelkkakaista meille potkuttelijoille. Onhan potkukelkka aito ja perinteinen suomalainen tuote - ja potkukelkkailu oiva talvinen kulkupeli sekä urheiluväline.  

 

 

 

 

Viulu on soinut meidän kodissa viime aikoina. Työstön alla 1. viulun osuus Mozartin piano konsertosta No.9 in E flat (kuuntele täältä). Nautin. Taitava setä tuo Mozart. Niin on myös solistimme Hannu Alasaarela. On se mielettömän mahtava tunne soittaa hyvää musiikkia, erityisesti yhdessä. Orkesterissa soittaessa on ihana yhdessä tekemisen fiilis.  Vuoropuhelua ja kommunikointia sekin, tuo orkesterissa soittaminen siis. Saa taas treenata korvia kuuntelemaan, päätä laskemaan ja jousikättä tottelemaan. Jokaisesta konsertista opin jotain uutta ja ammattilaisilta ammennan ilomielin kaikki mahdolliset opit. Olen onnekas nuoruuteni viuluopettajasta, että hän yhä pyytää projekteihin mukaan. Taidekoulun 25-vuotis juhlakonserttia pääsee kuulemaan la 1.12.2012 Oulunsalotalolle klo:15.30. Konserttiin on muuten vapaa pääsy. Tervetuloa! 

 

Ainut hyvä puoli lumien sulamisessa oli se, että ehdin kerätä takapihalta tärkeitä tarpeita kranssia varten. Enenpää en tarvitse, joten minun puolesta nyt saisi piristävä ja kaunis lumi tulla takaisin. Potkukelkkakin on valmiina. Päivitänpä siitä projektista joskus myöhemmin.

Tykkään matoista. Niillä saa helposti muutettua huoneen ilmettä. Matot tuo kodikkuutta ja ne on kivoja jalan alla. Räsymatto on miellyttävä puistella ja kesällä se on ihana pestä mäntysuovalla jokivarressa. Olen teetättänyt mattokutomosta uusia puuvillamattoja ja odotan innolla niiden valmistumista. Teettämällä saa valita mieluisat kuteet ja loimet, maton pituuden ja kanttaukset. Haaveilin jossain vaiheessa tekeväni maton itse, mutta kaikkeen ei vain riitä aikaa.  Siirsin sen(kin) haaveen tuonnemmaksi. Hyvä näin.   

 

 

 

TAIDEHUONEEN AVOIMET OVET

MYYNNISSÄ TAIDEKORTTEJA, JULISTEITA, TAULUJA JA VÄHÄN MUUTAKIN PUKINKONTTIIN

pe 23.11 kello: 16-19

la 24.11 kello: 12-19

LÄNSIRINTEENTIE 18, 96500 ROVANIEMI

TERVETULOA TUTUSTUMAAN!

Mikä mieletön valo! Se sekoitti pääni ja aikatauluni. En ehtinyt tehdä kaikkea sitä, mitä ajattelin. Ehdin istua ja ihailla. Kuvata ja juoda suklaateetä. Ihana aamupäivä. Onni asua etelärinteessä.

Kaikkien isien viikonloppu! Hellitään, huomioidaan ja juhlitaan ihania ja tärkeitä isiämme. Iskät, isät ja isit ovat päivänsä ansainneet. Kysynpä teiltä lukijat, mikä yksi piirre omassa isässänne on parasta? Ihania piirteitähän löytyy monta, mutta jos yksi pitäisi valita. Aloitan vastaamalla oman isäni innokkuuden ja innostumisen asiaan kuin asiaan. Mieheni isässä huumorintaju on parasta. Omassa miehessäni, lapseni isässä, positiivisuus on ehdottomasti paras piirre. Velikultia!

Aikatauluttomuus, hyvä ruoka, ulkoilu, sauna ja lepäily kuuluvat menneeseen rauhalliseen viikonloppuun. Tämä viikonloppu oli erityisen rentouttava. Ihana huomata, että lokakuu meni nopeasti ja nyt lunta on hämmästyttävän paljon. Kaunista! Vaikka on vasta maanantai, tuleva isänpäivä juhlaviikonloppu käy jo mielessä. Mutta ensin työ, sitten hyvi. Hyvää työviikkoa jokaiselle!